Hetkiä Taivaasta

Juoksin bussipysäkiltä kotiin. Silmälasieni linssit peittyivät pisaroihin, hiuksistani tippui vettä kasvoilleni. Elokuu oli alkanut, ilmassa leijui syksy. Jäin puhkumaan ilmaa keuhkoistani ulos verannallemme sateelta suojaan. Tiputin reppuni toiselle olalle, kaivoin taskun syövereistä avaimet. Kotona oli lämmintä ja turvallista. Kotoisaa. Vein läpimärät vaatteeni suoraan pyykkikoneeseen, valitsin pesuohjelman ja käynnistin koneen. Hiljainen jyrinä täytti kodinhoitohuoneen. Jatkoin askareitani : tein ruokaa, tiskasin astiat, kirjoitin kalenteriini asioita muistiin muka tärkeän näköisenä. Oli niin paljon muistettavaa : lukujärjestys, kirjat, liikuntatunnin vaatteet, ruoka, koulukuvaus. Nojatuoli tuntui kyllin suurelle imaistaakseen minut syövereihinsä. Sitä salaa toivoinkin, tämä päivähän oli ollut yhtä suurta nöyryytystä aamukahdeksasta alkaen. Jotkut minua paljon vanhemmat pojat soittivat Queenin ja Rammsteinin kappaleita. Se tuntui pehmeältä, nauroin yksikseni. Astuessani tilaan he...

Laukussani lepäävä veitsi lauloi kaihoisia laulujaan minun juostessani puistoa ympäri kirkuen. Taivaalta satoi lunta, eilen paistoi aurinko. Ensilumi olisi sulanut kuitenkin hetkessä, varttitunnissa lämpötila saattoi muuttua yli kolmekymmentä astetta. Joku heitti päähäni lumipallon, demoninen naurukohtaus kiisi kehoni läpi. Jatkoin juoksemista suosikkikahvilani ovelle asti, sisälle päästyäni heitin toisessa jalassani olleen kumisaappaan tiskille ja toista jalkaani koristaneen vaaleanpunaisen aamutossun kaaressa ikkunalaudalle. Avasin keltaisen takkini rikkoen siitä vetoketjun ja kun olin saanut sen pois yltäni kävelin saappaani luo tiskille ja tilasin kokonaisen mustekalan. Hipsutin kahvilan poikki perimmäiseen nurkkapöytään. Istahdin alas, kaivoin laukustani luonnoslehtiön ja hahmottelin siihen täydelliset ihmisen kasvot silmät kiinni. Kun jäinen mustekala juoksi seurakseni minua vastapäätä, avasin silmäni ensi kertaa niiden sulkemisen jälkeen. Vuosia oli kulunut kymmenen, mutta minä ...