Juoksin bussipysäkiltä kotiin. Silmälasieni linssit peittyivät pisaroihin, hiuksistani tippui vettä kasvoilleni. Elokuu oli alkanut, ilmassa leijui syksy. Jäin puhkumaan ilmaa keuhkoistani ulos verannallemme sateelta suojaan. Tiputin reppuni toiselle olalle, kaivoin taskun syövereistä avaimet. Kotona oli lämmintä ja turvallista. Kotoisaa. Vein läpimärät vaatteeni suoraan pyykkikoneeseen, valitsin pesuohjelman ja käynnistin koneen. Hiljainen jyrinä täytti kodinhoitohuoneen. Jatkoin askareitani : tein ruokaa, tiskasin astiat, kirjoitin kalenteriini asioita muistiin muka tärkeän näköisenä. Oli niin paljon muistettavaa : lukujärjestys, kirjat, liikuntatunnin vaatteet, ruoka, koulukuvaus.
Nojatuoli tuntui kyllin suurelle imaistaakseen minut syövereihinsä. Sitä salaa toivoinkin, tämä päivähän oli ollut yhtä suurta nöyryytystä aamukahdeksasta alkaen. Jotkut minua paljon vanhemmat pojat soittivat Queenin ja Rammsteinin kappaleita. Se tuntui pehmeältä, nauroin yksikseni. Astuessani tilaan he olivat mitanneet minua kiireestä kantapäähän. Vaikka olin ollut huoneessa jo puolisen tuntia, sain silti muutaman ihmettelevän katseen osakseni tasaisin väliajoin. Miehenalut näyttivät kuitenkin ihan hyväntahtoisilta, sitä he ehkä olivatkin. Sain puhelun. "Jos mun elämässä olis top 3 paskimmat päivät koskaan niin tää olis ykkönen."
Aamu tuntui tahmealle. Sellaiselle, josta arvaa päivän menevän pilalle. Oloni oli huonovointinen kun vedin hupparia pääni yli. Minulla oli kylmä, tärisin. Kylmyys tuntui olevan sisälläni, se kumpusi jostain syvältä. Katsoin peiliin. Epätoivo valtasi mieleni. Pelkäsin kuollakseni katseita ja kommentteja, ihmisten ajatuksia. Ulkonäkööni liittyen. Karistin ajatukset mielestäni, siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Hengitin syvään, hymyilin kuvalleni ja kävelin pois.
Herätyskellon tuttu, pehmeä musiikki täytti huoneeni. Olin uskomattoman väsynyt, sain hädin tuskin silmiäni auki. Sammutin herätyksen, nousin istumaan ja tuijotin seinää. Uuden elämäni ensimmäinen aamu. Aamu raikas iloinen, kerrassaan. Keittiössä kaadoin jogurttia kuppiin. Jokaisen lusikallisen jälkeen kaikki tuntui nousevan ylös. Söin kuitenkin urhoollisesti kaiken. Ajattelin energiajuoman helpottavan oloani, mutta tein totaalisen virhearvion. Battery ei ollut koskaan maistunut näin pahalta. Huonoa oloa potiessani tarkistin vielä repussani olevan kaiken tarvittavan : kalenteri, kynät, rahaa. Huulirasva, hiusharja, vesipullo.
Tuijotin kattoa. Yöt olivat pimeitä ja kylmiä. Ahdisti. Kelasin huonoja muistoja vuosien varrelta, en tiedä miksi, ehkä yritin kasvattaa ajatusta siitä, että huominen ei tuhoaisi elämääni. Tälläinen yöllä tapahtuva yliajattelu oli leipälajini. Olisin maksanut ihan mitä vain hyvistä yöunista. Niitä ei nyt kuitenkaan ollut tarjolla, tyydyin siis sulkemaan silmäni ja luomaan kuvia hyvistäkin hetkistä. Jossain vaiheessa uni vei voiton, tajuamattani asiaa.
Täytin reppuni ajatuksen kanssa : penaali, kalenteri, puhelimen laturi. Rahat, hiusharja, huulirasva. Mietin asuani pitkään, pyörittelin vähäistä vaatevarastoani sängyllä, sovitin paitoja ja mallailin housuja ylleni. Tyydyin jättämään tuolin selkänojalle kuitenkin mustan hupparin ja farkut, mustat nekin. Panikoin vielä hetken vaatteistani, ihan vain muodollisuuden vuoksi. Suihkussa seisoin pitkään, pesin antaumuksella hiuksiani. Yritin pestä itsestäni stressin ja kesäloman pois. Tässä vaiheessa mieleeni leijui kaikki hyvät muistot kesäloman ajalta. Mietin pitkään uusia tuttavini, voisin kutsua heitä ehkä ystäviksikin. Hymyilin.
Tässä teille arvoisat ystävät luettavaksi käänteisessä järjestyksessä ensimmäinen koulupäiväni ja sitä edeltävä ilta. Hiukan häpeän tätä tekstiä, mutta ehkä myöhemmin voin hymyillen muistella tätä nöyryytystä, jota tituleerasin myös elämäni huonommaksi päiväksi.
Nojatuoli tuntui kyllin suurelle imaistaakseen minut syövereihinsä. Sitä salaa toivoinkin, tämä päivähän oli ollut yhtä suurta nöyryytystä aamukahdeksasta alkaen. Jotkut minua paljon vanhemmat pojat soittivat Queenin ja Rammsteinin kappaleita. Se tuntui pehmeältä, nauroin yksikseni. Astuessani tilaan he olivat mitanneet minua kiireestä kantapäähän. Vaikka olin ollut huoneessa jo puolisen tuntia, sain silti muutaman ihmettelevän katseen osakseni tasaisin väliajoin. Miehenalut näyttivät kuitenkin ihan hyväntahtoisilta, sitä he ehkä olivatkin. Sain puhelun. "Jos mun elämässä olis top 3 paskimmat päivät koskaan niin tää olis ykkönen."
Aamu tuntui tahmealle. Sellaiselle, josta arvaa päivän menevän pilalle. Oloni oli huonovointinen kun vedin hupparia pääni yli. Minulla oli kylmä, tärisin. Kylmyys tuntui olevan sisälläni, se kumpusi jostain syvältä. Katsoin peiliin. Epätoivo valtasi mieleni. Pelkäsin kuollakseni katseita ja kommentteja, ihmisten ajatuksia. Ulkonäkööni liittyen. Karistin ajatukset mielestäni, siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Hengitin syvään, hymyilin kuvalleni ja kävelin pois.
Herätyskellon tuttu, pehmeä musiikki täytti huoneeni. Olin uskomattoman väsynyt, sain hädin tuskin silmiäni auki. Sammutin herätyksen, nousin istumaan ja tuijotin seinää. Uuden elämäni ensimmäinen aamu. Aamu raikas iloinen, kerrassaan. Keittiössä kaadoin jogurttia kuppiin. Jokaisen lusikallisen jälkeen kaikki tuntui nousevan ylös. Söin kuitenkin urhoollisesti kaiken. Ajattelin energiajuoman helpottavan oloani, mutta tein totaalisen virhearvion. Battery ei ollut koskaan maistunut näin pahalta. Huonoa oloa potiessani tarkistin vielä repussani olevan kaiken tarvittavan : kalenteri, kynät, rahaa. Huulirasva, hiusharja, vesipullo.
Tuijotin kattoa. Yöt olivat pimeitä ja kylmiä. Ahdisti. Kelasin huonoja muistoja vuosien varrelta, en tiedä miksi, ehkä yritin kasvattaa ajatusta siitä, että huominen ei tuhoaisi elämääni. Tälläinen yöllä tapahtuva yliajattelu oli leipälajini. Olisin maksanut ihan mitä vain hyvistä yöunista. Niitä ei nyt kuitenkaan ollut tarjolla, tyydyin siis sulkemaan silmäni ja luomaan kuvia hyvistäkin hetkistä. Jossain vaiheessa uni vei voiton, tajuamattani asiaa.
Täytin reppuni ajatuksen kanssa : penaali, kalenteri, puhelimen laturi. Rahat, hiusharja, huulirasva. Mietin asuani pitkään, pyörittelin vähäistä vaatevarastoani sängyllä, sovitin paitoja ja mallailin housuja ylleni. Tyydyin jättämään tuolin selkänojalle kuitenkin mustan hupparin ja farkut, mustat nekin. Panikoin vielä hetken vaatteistani, ihan vain muodollisuuden vuoksi. Suihkussa seisoin pitkään, pesin antaumuksella hiuksiani. Yritin pestä itsestäni stressin ja kesäloman pois. Tässä vaiheessa mieleeni leijui kaikki hyvät muistot kesäloman ajalta. Mietin pitkään uusia tuttavini, voisin kutsua heitä ehkä ystäviksikin. Hymyilin.
Tässä teille arvoisat ystävät luettavaksi käänteisessä järjestyksessä ensimmäinen koulupäiväni ja sitä edeltävä ilta. Hiukan häpeän tätä tekstiä, mutta ehkä myöhemmin voin hymyillen muistella tätä nöyryytystä, jota tituleerasin myös elämäni huonommaksi päiväksi.
Kommentit
Lähetä kommentti