What is diiiis

Laukussani lepäävä veitsi lauloi kaihoisia laulujaan minun juostessani puistoa ympäri kirkuen. Taivaalta satoi lunta, eilen paistoi aurinko. Ensilumi olisi sulanut kuitenkin hetkessä, varttitunnissa lämpötila saattoi muuttua yli kolmekymmentä astetta. Joku heitti päähäni lumipallon, demoninen naurukohtaus kiisi kehoni läpi. Jatkoin juoksemista suosikkikahvilani ovelle asti, sisälle päästyäni heitin toisessa jalassani olleen kumisaappaan tiskille ja toista jalkaani koristaneen vaaleanpunaisen aamutossun kaaressa ikkunalaudalle. Avasin keltaisen takkini rikkoen siitä vetoketjun ja kun olin saanut sen pois yltäni kävelin saappaani luo tiskille ja tilasin kokonaisen mustekalan. Hipsutin kahvilan poikki perimmäiseen nurkkapöytään. Istahdin alas, kaivoin laukustani luonnoslehtiön ja hahmottelin siihen täydelliset ihmisen kasvot silmät kiinni. Kun jäinen mustekala juoksi seurakseni minua vastapäätä, avasin silmäni ensi kertaa niiden sulkemisen jälkeen. Vuosia oli kulunut kymmenen, mutta minä en ollut muuttunut. Keskustelin mustekalan kanssa politiikasta, turun sinapin maun voimakkuudesta ja työmatkojen kulkemisesta käsillä kävellen. Siitä oli tullut trendi.




Tämä on oikeasti luovin tuotokseni hetkiseen. Epärealistinen, kummallinen, hassu, arvaamaton. Tälläistä tekstiä kun osaisinkin kirjoittaa aina. Ehkä harjoitus tekee mestarin, mutta toistaiseksi pysyttelen omalla mukavuusalueellani realistisissa kliseissä.